It´s always about two minds!

Mentalisaationäkökulmassa korostetaan ”kahden mielen asenteen” tärkeyttä psykoterapiassa. Kahden mielen asenne tarkoittaa sitä, että psykoterapeutti pyrkii olemaan mahdollisimman avoin ja aidolla tavalla ”läpinäkyvä” vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Psykoterapeutti, joka operoi kahden mielen asenteella, reagoi potilaaseen lempeästi ja uteliaasti sekä tunne- että kehotasolla ja metakommunikoi potilaalle reaktioistaan. Psykoterapeutti avaa itsessään vuorovaikutukseen liittyviä ajatuksiaan ja kokemuksiaan, jakaa ideoita ja puhuu avoimesti myös siitä, mitä hänessä herää tilanteessa potilaan kanssa.

”Tällaisia ajatuksia ja reaktioita herää minussa sun kanssa ja olen utelias siitä, mitä ajatuksia ja reaktioita sinussa herää tässä mun kanssa”.

Kun me psykoterapeutit toimimme ”kahden mielen” asenteella mallinnamme potilaalle, miten mielemme toimii ja miten eri ihmisten mielet toimivat yhdessä toistensa kanssa. Mallinnamme myös sitä, että jokaisen mieli on ainutlaatuinen ja että sitä voi ymmärtää syvemmin vain, jos sen ”omistaja” ilmaisee omia ajatuksia, tarpeita, toiveita ja tunteita. Mallintamiselle viestitämme potilaalle, että toisen mielen sisällöstä kannattaa olla utelias ja ”ei-tietävä” samalla tavalla, kuin oman mielen sisällöistä. Kun ihminen alkaa olla aidosti kiinnostunut sekä omasta että toisten mielen liikkeistä ja rohkenee suhtautumaan näihin tutkivasti, on mielessä kehittynyt ns. ”havaitseva ulottuvuus”, jonka seurauksena tunnesäätelykyvyn ja ihmissuhteissa pärjäämisen on mahdollista kehittyä/vahvistua.

Kaikissa psykoterapioissa lähtökohtana on se, että terapeutti osoittaa empatiaa ja aitoa kiinnostusta/halua ymmärtää potilaan kokemuksia. Kahden mielen asenne tuo siihen sen ”lisän”, että hän kutsuu potilasta mukaan tunnelmaan, jossa hän pyrkii tartuttamaan tutkivaa asennetta sekä omaa että toisia mieliä kohtaan. Hän viestii potilaalle, että hän on halukas ymmärtää potilaan kokemuksia, mutta jotta hän pystyy ymmärtämään potilasta syvemmin, hän tarvitse potilaan apua siihen. Hän viestii potilaalle, että hänen täytyy siis auttaa terapeuttia ymmärtämään ja auttamaan häntä. Tällä tavalla terapeutti virittää potilasta pysähtymään ja tutkimaan oman mielen sisältöä, ikään kuin ”leipoo” hänestä oman mielen sisäisen tutkimusmatkailijan (virittää mentalisaatiokykyä).

”We should not be too clever”!

Psykoterapeutti, joka on vuorovaikutuksessa avoin ja uteliaalla mutta lempeällä tavalla uskaltaa tuoda esille asioita, jotka mielessä pyörivät potilaan kanssa, luo tärkeitä edellytyksiä luottamuksen ja turvallisen yhteistyösuhteen rakentumiselle terapiassa.  Kahden mieleen asenteen mukaan, psykoterapeutti pyrkii ymmärtämään, validoimaan potilaan tunteita ja olemaan empaattinen, mutta ei teeskentele ymmärtävänsä silloin, kun hän ei ymmärrä!

"Mieli elää kehossa ja keho mielessä”

Psykoterapeutti on utelias sekä omia että potilaan mielentiloja ja -liikkeitä kohtaan, ja samalla seuraa yhteistä vuorovaikutusta hetki hetkeltä tässä ja nyt. Vastavuoroinen työskentely syntyy paitsi uteliaisuudesta, niin myös oikea aikaisesta responsiivisuudesta yhteisessä hetkessä, tilassa ja työskentelyssä. Tämä paitsi parantaa yhteistyösuhdetta ja terapian tulosta niin myös auttaa potilasta pitkässä juoksussa parempaan tunteiden säätelyyn ja toimijuuteen suhteessa itseensä, toisiin ja elämäänsä. Kun olen tullut tunnistetuksi ja vastaanotetuksi, olen tullut myös osalliseksi yhteisessä sosiaalisessa maailmassa.

Yhteisessä työskentelyssä paitsi potilaan ja terapeutin kaksi mieltä ja maailmaa keskustelevat keskenään, mutta myös heidän kehonsa ja hermostonsa käyvät yhteistä vuoropuhelua. Itsesäätelyn perusta on hoivaajan sanattomassa kehollisessa peilauksessa, joka on samaan aikaan yhteydessä sekä omaan että toisen kokemukseen. Kun terapeutteina pysymme potilaan kokemuksellisessa sietoikkunassa ja lähikehityksen vyöhykkeellä, autamme häntä samalla parempaan yhteyteen kokemustensa kanssa.

Jotta terapeutti voi seurata potilasta, hän tarkkailee sitä, miten hänen mielensä ja kehonsa on suhteessa tähän. Hän seuraa sitä, kuinka hän on potilaan käytössä samalla niin, että hän voi havainnoida koko ajan yhteistä tilannetta, potilasta ja itseään (embodied state of being). Terapeutti työskentelee tällöin ei-tietävästä relationaalisesta positiosta käsin arvottamatta, sallien ja tiedostaen tässä ja nyt. Suhdepuhe (metakommunikaatio) perustuu keholliseen tietoisuuteen hetkestä hetkeen terapian kulussa. Mieli rakentuu ruumiin muistissa olevista suhdekokemuksista, jotka aktivoituvat kunkin vuorovaikutustilanteen mukaan. Myös kehomme järjestäytyy jatkuvasti suhteessa ajatuksiimme ja tunteisiimme, suhteessa itseemme ja toisiin kaikessa vuorovaikutuksessa ja toiminnassa.

Avoin, utelias ja vastaanottava mieli ja keho ovat psykoterapeutin keskeisimmät työvälineet!

Gudrun ja Hannele